Perehdytys päivät oli ja meni. Tykkäsin kyllä todella paljon ja oli hauska päästä jo tässä vaiheessa kurkistamaan miltä se tulevaisuus voi näyttää. Kolme päivää on kuitenkin lyhyt aika kun tutustuttavana on kokonainen sairaala. Kovin montaa tuntia ei yhdellä osastolla ehtinyt olla, pitkäaikais osastolla ei ehditty vierailemaan lainkaan. Ehdottomasti mukavimmat paikat oli polikliniikka ja kirurginen. Siellä potilailla oli oikeasti motivaatiota kuntoutua ja päästä takaisin normaali elämään.
Koulu menee ihan mallikkaasti. Liikunnan teoriakokeesta tosin sain 2½. Vieläkin on vähän epäselvää mitä ja miten se olisi pitänyt kirjoittaa, mutta ei jaksa kiinnostaa enää sen enempää.Viikon päästä on anatomian toisen kurssin koe ja siihen pitäisi osata paljon lihaksia ja niiden kiinnityskohtia. Täytyy ehkä alkaa lukemaan tai viikonloppuna tulee kiire. Vielä ei ole edes anatomian ensimmäisen kurssin tulokset tulleet vaikka aikakin meni jo umpeen. Siitä kokeesta on suuret odotukset...
Ai niin, mitä sitä on oppittu? No, oikea olkapääni on alempana kuin vasen, ei tosin yllätys, koska tämän olin huomannu itsekin aikoja sitten. Jalan kaaret on laskeutunut ja sen vuoksi myös nilkkojen asento muuttunut. Mutta tänään kuulin jotain mikä ei olisi ensimmäisenä tullut mieleen. Nimittäin takamukseni vasen puoli on kuulemma lihaksiltaan heikompi ja se näkyy sitten kävelyssä. Siinä sitä sitten nosteltiin koipea luokan edessä ja muut analysoi takamustani. Loppu illan taidan itse nostella koipeani ja väittää itselleni että takamuksessa ei ole mitään vikaa... Ai niin, selkärangassakin taisi olla jotain skolioosin tapaista, mutta ilmeisesti se ei ollut niin suurta enää selkä eri suuntiin taivutettuna. Vielä taidan sopia kuitenkin normaalin rajoihin.
Vihdoin ja viimein olen saanut jotain käsitöitäkin tehtyä. Lappusukat mummojen malliin ja ihan tavalliset lapaset, jottei sormet palellu pakkasella.
Kameran surkeudesta johtuen värit on taas mitä sattuu, mutta lankana 7veljestä.
Kommentit