Nyt täytyy myöntää, että tämä paikka on unohtunut kokonaan. Kerrottavaa löytyisi, vaikka kuinka paljon, mutta aika tahtoo kulua niin nopeasti. Koulua on nyt siis takana 6 viikkoa ja hauskaa on ollut. Edellisiin vuosiin verrattuna meitä on iso ryhmä, mutta yhdessä on tehty kaikenlaista ja sen myötä ryhmä on tiivistynyt. Aluksi koulunkäynti tuntui helpolta, kun ei tarvinnut oikeastaan tehdä mitään koulun jälkeen. Nyt tekemistä tuntuu olevan välillä vähän liikaakin. Eikä siitä vieraalla kielellä opiskelun väsyttävyydestä ole liioiteltu yhtään. Vaikka englannin kielellä opiskelu ei ole vaikeaa, niin väsyttävää se kyllä on. Entisenä tv:n orjanakaan en ole yhtään sitä kuitenkaan kaivannut, illalla ei kuitenkaan jaksaisi sitä katsoa kun silmät vain väkisin painuu kiinni.

Toisaalta koen, että englannin kielellä opiskelu on jollainlailla helpompaakin. Ei voi vain opetella suomeksi kaikkia erilaisia määritelmiä, kuten että osmoosi on veden diffuusiota puoliläpäisevän kalvon läpi. Ja muita samanlaisia, mitä on lukiossa opeteltu ulkoa :). Nyt ne täytyy oikeasti osata selittää omin sanoin. Vielä tuntuu kuitenkin vaikealta käsittää, että suomenkielisiä nimiä anatomian sanoille ei tarvitsisi osata. Opettaja taitaa olla jo vähän kyllästynyt selittämään sitä aina kun joku sattuu sanan suomenkielistä vastinetta kysymään :). Omasta mielestä ne vaan pitäisi osata, jotta asioita voi selittää tulevaisuudessa asiakkaille, vaikka toisaalta se selittäminen ei tule olemaan edes minun tehtävä. No, mutta kuitenkin…

Kohta meillä on jo ensimmäinen harjoittelujakso. Ei kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Orientaatio eli perehdytys päivien tarkoitus on kai vain antaa meille jonkinlaista kuvaa fysioterapeutin työstä. Me kun ei osata vielä mitään, niin eihän me voida mitään tehdäkään. Varjona vain siis seuraamme mitä fysioterapeutti tekee. Hieman jännittää kuitenkin nuo päivät…

Käytiin tässä muutama päivä sitten tanssimassa senioritansseja vanhusten kanssa. Vaikka ne senioritansseja olivatkin, niin eivät ne todellakaan mitään helppoja olleet. Sai siinä itsekin välillä jalat solmussa miettiä, että miten ne askeleet oikein menikään. Todella hauskaa siellä kuitenkin oli ja onhan se kieltämättä ihan näyttävän näköistä kun 30 ihmistä tanssii piirissä, ja vieläpä niin kauniisti :).

Parin viikon päästä koittaa erittäin tervetullut syysloma. En kyllä tiedä kuinka loma siitä tulee kun koulujuttuja pitää tehdä silloin, ja paljon. Pidempi jakso ilman koulussa käyntiä on kuitenkin ihan hyvä juttu.

Nyt täytyy taas palata kirjoittamaan akateemista kieltä, ei vain tahdo oikein luonnistua…